Layout by faconde

Gotlanninrussin kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Shettisten kuvaaja Brenda

Felicia sai alkunsa, kun oma kiinnostukseni kiiltokuva-puoliveri-talleihin meni täydellisesti itseltäni, ja kun jotain uutta olin päättänyt tehdä, tein ponitallin. Ponit hyppäävät vain neljänneksen siitä, mitä puoliveriset, ja niiden turkki on takkuinen, koko on pieni ja ilme ponimaisen söpö! Ja juuri sitä olenkin elämääni kaivannut!

Tässä alussa sanon vielä, että äsköisessä ei ollut tarkoitus loukata ketäänpuoliverien omistajaa, sillä täältä tallista löytyy parista korotetusta boksista Belgian puoliverisiä muutama kappale. Belgialaiset majailevat täällä ponien keskellä, koska alunperin suunittelin tekeväni puoliveritallin, mutta idea jäi jäihin.

Mutta siis, Felicia on ponisiittola, josta nyt löytyy pari puoliveristäkin somistamasta pihaa. Kuitenkin meillä suurin toiminta pyörii Shetlanninponien ja Gotlannin russien ympärillä. Siitostoiminta on meillä suurinta, samaan aikaan tilamme sallivat viiden tamman olemisen varsan kanssa. Hevosia tilalla voi olla 42 hevosta, joten tilaa ei ainakaan puutu.

Miksikö juuri nämä kaksi metkukasta ponirotua? Valinta ei todellakaan perustu siihen, että tykkäisin juosta naamapunasena karanneiden ponien perässä tai että tykkäisin joka päivä murtaa luitani tiputtuani joltain ponin riiviöltä. Eikä johdu vielä siitäkään, kuinka kivaa on tälläisiä nassuja potkia eteenpäin, kun yhtäkkiä herra tai rouva poni tekee stopin maailman pisteeseen asti esteen edessä. Uskoisin tämän ponivalinnan johtuvan rotujen monipuolisuudesta, suloisuudesta, pirteästä katseesta ja koosta (tarvitsevat pienemmät tilat kuin hevoset, ja myös bokseja on helpompi siivota ponien jäljiltä kuin hevosten).

Felicia sai alkunsa 16 kesäkuuta, kun keksin tehdä jotain näin typerää. Siitä se sitten lähti, ensin ulkoasun kinuamisella (ei tarvinut edes kinuta, kun lupasi tekiöille kaksi nollaisen kisaamisen), sitten oli vuorossa kuvien metsästäminen ja lopuksi kirjoittamista siihen pilkkuun asti, kunnes loppui käsistä jo tunto. Kuitenkaan tämä ei ole hetken mielijohteesta rakennettu talli, vaan ajatus tälläisestä paikasta on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa. Vaati vain ensin rohkeutta toteuttaa mitään. Ja unohtaa perinteiset puheet ajan puuttumisesta, koska aikaahan saa aina järjestettyä, jos vain kovasti haluaa.

Mutta koska alkutekstin ei tarvitse paljastaa koko paikan asioita, jätän kirjoittamisen tältä osin tähän. Tutustukaa, ihastukaa ja toivottavasti jokin saa sinut palaamaankin takaisin!

Jonna V (VRL-3552)